Sitä miettii valmiiksi aina mitä pitäisi kirjoitella, mutta kun pääsee koneen ääreen niin kaikki ajatukset on karannut päästä...hmmm..

Noh, alotetaan vaikka siitä että tänään otettiin ekat massukuvat! Mitään mahaahan ei vielä ole, raskausmahaa ainakaan siis. Mutta haluasin ottaa kuvan, että mistä tilanteesta mahaa lähetään kasvattamaan. Sitä voi sitten keväällä/kesällä verrata kuinka paljon se on alkupisteestä kasvanut, tai sitten kun vauva on maailmaan tullut, niin on tavoite kuva mihin pitäisi päästä takaisin.. Päätettiin että sunnuntait voisi olla aina hyviä kuvauspäivä kun silloin on aina tasaviikko menossa. Ja myös se että kuvan saa otettua aina aamupäivästä että illan turvotus ei luo ihan vääristynyttä kuvaa.

Nyt on ollut myös huolestuttavan vähän mitään oireita. Ikävää vuotoa ei juurikaan ole ollut mikä on ISO plussa, mutta mitään muutakaan ei oikeen tunnu. Ei voi sanoa että olisi huono olokaan. Välillä varsinkin iltapäivällä/illalla on vain hankala olo. Ei oikeen tiedä mistä kohtaa ahdistaa ja mikä auttaisi. Ainut missä edelleen tuntuu on nännit. Ne ovat edelleen arat. Mutta kokoaikainen rintakipukin on hävinnyt. On tietysti pöljää toivoa kipua ja pahoinvointia mutta tietäisipä ainakin että kropassa jotain tapahtuu!!

Eli tällä hetkellä on huoli siitä että onko massussa mitään kasvamassa. Tekisi mieli taas tehdä uusi raskaustesti että näkyisi vieläkö 'raskaushormoonit' on koholla, mutta taidan/yritän malttaa itseni. Mies vaan pitäisi muo ihan pehmeepäisenä jos lähtisin testiä ostamaan..

Ensi viikolla on sitten eka neuvola. Äskön aloin juuri muistella että olisin terveyskeskuksen sivuilla nähnyt että ennen neuvolaan menoa pitäisi täyttää joku lomake valmiiksi. Kun varasin neuvolaa niin silloin terkkari ei ainkaan sanonut että postittaisi mitään ennakkotäyttöön. Ehkä pitäisi tulostaa netistä paperit ja täytellä niitä. Ei sitten menisi siihen turhaa aikaa käynnillä.

Kovasti jo kaipaan sitä että saisin kertoa jollekkin raskaudesta. Vielä kun ei kukaan minun ja miehen lisäksi tiedä (netin ulkopuolelta siis). Tuntuu että on vaikea lähteä soittelemaan kavereillekkaan vaan kuulumisistaa, kun tuntu että ei itselle kuulu/mahdu päähän muutakun tämä asia ja siitä ei saisi puhua. Mitäs siinä sitten pitisi puhelimessa höpöttää?!? Noh ehkä saisin kohta puolin kertoa edes yhdelle kaverille niin pääsisi jakamaan ajatuksia 'oikeassa maailmassa'.

6+0