Hui, kuinka joulunaika on rankkaa!! Eilinen ilta meni lahjoja paketoidessa ja muussa sellaisessa touhussa. Ennen olen nauttinut paketoinnista, mutta nyt tuntui että se oli fyysisesti erittäin raskas homma. Olin aivan poikki illalla nukkumaan mennessä. Odotan jo kovasti että joulu tulisi ja loma alkaisi ja tilanne/elämä rauhottuisi hetkeksi. Vaikka juuri mitään raskausoireista ei ole, niin väsymyksen kyllä huomaa. Ja sen että väsyn tosiaan entistä helpommin. Ja en ihan usko että mies vielä sisäistää että väsymykseni (ja sitä kautta herkentynyt ärtymykseni) johtuisi muka raskaudesta. Ja tuntuu että minulla onkin paljon enemmän touhua töitten jälkeen kuin hänellä. Hänellä on aikaa maata sohvalla kun minä touhua.. Pitäisikö se ehkä olla toisinpäin?!

Lauantai aamun aamiaispöytä keskustelu:

Minä:"Meinaatkos nyt mennä mun kanssa naimisiin kun sun lastakin odotan?"

Mies: "Kai sitä pitäis.."

Minä:"Mutta en mä halua naimisiin ainakaan nyt kesällä 2010, kun haluan mahtua ihanaan pukuun ja juoda skumppaa"

Mies:"Eli olisko ne häät sitten 2011?"

Minä: "Ok"

Mies:"Ollaanko me nyt sitten kihloissa? Vai pitäiskö mun kosia vielä myöhemmin?"

Minä:"Voisithan sä vielä kosia"

Mies:"Pitääkö mun ostaa sormus valmiiksi kosintaa varten?"

Minä:"Ei todellakaan! Haluan ehdottomasti valita oman sormukseni"

Myöhemmin iltapäivällä keskustelu jatkuu:

Minä:"Tiedätkö jo miten ajattelin kosia?"

Mies:"En, eihän tässä mikään kiire ole."

Minä:"Mutta pitää sun kosia ajallaan, että mun ei tartte kulkea ison mahan kanssa ilman sormusta"

Mies:"Ai,ok.. Vastaathan sitten kyllä, jos mä aijon kosia? En tosiaankaan aijo kosia jos en nyt jo saa ennakko vastausta.."

Minä:"Tottakai suostun!"

 

Olen siis vinkunut naimisiin menosta jo ties kuinka kauan, mutta miehellä ei ole ollut siihen mitään tarvetta. Olen jo vähän totuttautunut ajatukseen, että koskaan ei olla naimisiin menossa. Ja nyt hän (ilmeisesti) suostui menemään naimisiin.. Olen kyllä hieman epäileväinen vielä koko juttua kohtaan, mutta katsellaan mitä tapahtuu. Ja koko edellinen keskustelu käytiin samalla tunne vyöryllä kuin oltaisiin mietittyä päivän kauppalistaa. Jotenkin ihan ufomainen (adjektiivi?!) tilanne..

Eli voi olla että seuraavan vuoden-puolentoista sisällä on aika paljon tapahtumia. Vauva, häät ja asunto (mitä ollaan koko ajan katseltu).. Eli kaikki isot jutut meinaa nyt tulla kerta rysäksellä.. (Pia tämä on sitten top-secret!!)

Suuri ongelmani tällä hetkellä on graavikala!!! Olen tänään menossa ostamaan kirjolohta, minkä itse graavaan. En ole täysin päättänyt annanko itseni maistaa sitä. Olen siis graavikalan, sillien, silakoiden jne. ahmattisyöjä, mutta nyt pitäisi sitten karsia ne pois.. Mutta jos uskaltaisi vähän maistaa...?! Tämä on niin vaikeaa.. Kuinkakohan häviävän pieni todennäköisyys on todellisuudessa saada jotain jos sitä syö...Ärsyttävää!

9+2