Voi että miten olo voi olla näin erikoinen. Kävelen kadulla ja hymyilen itsekseni tai kuule katusoittajan soittavan ihanaa joululaulua ja itken kadulla (*sekopää*). Olo on niin onnellinen!<3 Aivan käsittämätön tila.. Vauvan syntyminenhän ei vielä ole varmaa (vaihaisultran tehnyt lääkäri sanoi että todennäköisyys  siihen että kaikki menee loppuun asti hyvin on nyt 90%) mutta olen päättänyt että elän tätä raskautta täysillä ja onnellisena. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu, jos kaikki menee nyt hyvin niin välttämättä en koskaan pääse kokemaan tätä uudelleen tai mitä vain. Olen, hymyilen ja ihastelen ultrakuvan nallekarkkia!Hymy

Odotan kovasti jo joulua, että pääsen kertomaan asiasta perheelleni. Miehen perhe on vuorossa sitten uutena vuotena. Päätimme jo kertomistavankin.. Miehen perheelle kerrotaan vain suusanalliseti,kun sielä puolella on jo lapsenlapsia, mutta minun puolella on vanhemmille tulossa nyt ensimmäinen. Eli suuri plääni: Yritän tulostaa ultrakuvan normitulostimella ja liimata sen johonkin pahviin ja sitten paketoin sen joululahjaksi. Tällaiset samanlaiset paketit teen siskolle, äitille, isälle ja mammalle. Annan ne viimeisenä kun kaikki muut lahjat on jaettu ja avattu. Ja tietysti kaikkien pitää avata ne yhtä aikaa. Siinä voidaan sitten miehen kanssa seurata kuinka kauan menee ennen kun lahjansaajat hoksaavat mistä on kyse..Silmänisku

Heti uuden vuoden vaihten jälkeen on sitten niskaturvotus ultra.. Vielä ei ole satavarma pääseekö mies mukaan, kovasti toki yritetään että hän pääsisi. Labrassa kävin tiistaina ja ajattelin ensi viikolla soitella neuvolan terkkarilta tuloksia. Ihan kiva tietää jos veriarvot on ihan hukassa tai jos pissanäytteestä löytyy tulehdus tai jotain. Kun seuraava neuvolakäynti on vasta jossain n.rv20. Samalla labrassa ottivat verta tuota niskaturvotus tutkimusta varten. Niitten tulos tulee kai sitten sielä ultrassa..

Nyt siirryn joululahjojen paketoinnin pariin, ja sitten vietän illan sohvalla mahaani silitelen! <3

8+6