Pitääpä tallettaa muistiin ensimmäinen raskauskohtaus.Nauru Maanantai iltana oltiin taas käymässä uudella kodilla, ja minä kuskina kun mies edelleen jalkarampa. En ole mitenkään superinnoissani pk-seudulla autoilemaan, mutta eipä ole nyt paljon vaihtoehtoja. Noh, tulevan kotimme lähellä on vähän vaativampi valoton risteys. Jouduin ensin odottamaan vuoroani todella kauan ja sitten kun luulin vuoroni tulleen, meinasin ajaa jonkun alle. Mies rupesi huutamaan kun lähdin liikkeelle ja minulle iski miehen huudosta paniikki. Tilanteessa ei ollut mitään 'läheltä piti'-momenttia, mutta paniikkia sitäkin enemmän.


Ilmeisesti pelästyksestä ja miehen torumisista otin vähän nokkiini ja aloin itkemään. Ensin itku pysyi suht hallussa, ja mieheltä piilossa. Jossain vaiheessa mies alkoi ihmettelemään hiljaisuuttani ja luuli että mökötän hänelle ja alkoi kyselemään mikä muo vaivaa. Siinä vaiheessa itku sai uudet mittasuhteet, hyvä kun näin eteeni ajaessa. Pieni itku laajeni siis isommaksi hysteria itkuksi ja kun päästiin kaupan parkkihalliin (n.10km päähän,kun piti vielä tapetti ostoksilla käydä) niin olin saanut itseni hiukan rauhoitettua mutta olin järkyttävän näköinen. Parkkihallissa sitten istuttiin n.15minuuttia että sain rauhoitettua/koottua itseni. Tässä vaihessa emme voineet muuta kuin nauraa kun tilanne oli niin järjetön.. Että tällaista täälläpäin.Nauru

Muutenkin maanantaina taisi olla raskaushormooni kohollaan ja maha suuressa kasvussa kun koko työpäivän mahaa kiristi ihan kun olisi ollut tiukat housut jalassa. Yleensä kun mahassa ei ole mitään tuntemuksia, niin oli hassu olo kun istuu löysissä housuissa ja mahaa kinnaa.

Vieläkään ei ole mitään liiketuntemuksia, eikä myöskään kukaan ole tullut huomattamaan mahasta. Yksi työkaveri kyllä sanoi viime viikolla olevansa helpottunut kun kuuli että olen raskaana, kun joku päivä oli katsonut minua ja kauhistunut että miten olen päästänyt itseni näin turpoamaan kun muuten olen ollut niin hoikka. Mutta eipä hänellekkään tullut mieleen että vauva olisi mahassa.

Itseä vähän kauhistuttaa kun raskauslaskurissa on jo niin isoja lukuja. Jotenkin olen mielessäni jumahtanut alle 10raskausviikon kohdalle. 17+4 ei tunnu ollenkaan oikealle, miten muka voi olla jo melkein puolessa välissä?! Pitäisköhän kohta alkaa panikoimaan.. Olen kyllä toistaiseksi vain hyvin innoissani raskaudesta. Mikäs tässä on olessa kun vielä ei mikään paikka reistaa, ja pikkumaha alkaa pikkuhiljaa näkyä. Mahaa kyllä toivoisin vähän enemmän.Hymy Kolmen viikon päästä on bikiniloman aika ja "yritän" sinne saada kasvatettua komean kummun, että kehtaan bikineissä pyöriä. Yleensä on kesää kohti ollut vähän toisen suuntaiset suunnitelmat!Nauru

17+4