Matkalaukku on valmiiksi pakattu ja pannari paistuu uunissa, eli hyvillä mielin voi rentoutua ja odotella aamuyötä jolloin lähdetään lentokentälle.

Kiitoksia ihanista ja kannustavista kommenteista viime postaukseen!! Nyt olen taas toipunut tuosta viimeisimmästä alakulovaiheesta, ja kaikki näyttää taas ihanalta ja postiiviselta.. Saas katsoa kuinka kauan tätä tasasta jatkuu ja koska alan taas panikoida.. Löysin kirjastosta matkalukemiseksi tilanteeseeni sopivan kirjat: Karin Milles: Vuoristoradalla -Odottajan päiväkirja. Muutan ekan sivun oon lukenut ja vaikuttaa ihan lupaavalta. Esikoistaan odottava pitää päiväkirjaa missä panikoi kaikesta.. Tulen kertomaan arviot kirjasta reissun jälkeen.

Nyt on muutaman päivän ollut aika paljon liitoskipuja. Tai minä olen nimennyt ne liitoskivuiksi (en ole mistään varmistanut mitä liitoskivut oikeasti ovat). Kipu/vihlaisut tuntuvat alavatsassa kohdun molemmin puolin. Yhtenä aamuna piti hetken kotona kävellä kumarassa kun ylösnoustessa vihlo niin kovasti. Mutta muuten oon pystynyt elämään suht normaalisti vihlaisuista huolimatta. Siitä olen tyytyväinen että nämä kivut alko jo täällä kotona. Olisin ollut hiukan paniikissa jos heti lennon jälkeen olisi alkanut tälläiset kovat kivut. Näin pystyn helpommin ymmärtämään että tämä on ihan normaalia ja kuuluu asiaan.

Mies on usein mahan kimpussa. On ihanaa kun hän haluaa tunnustella kun kerron että nyt vauva potkii ja välillä hän yrittää myös kuunnella mitä mahassa tapahtuu myllerryksen aikana. Suurin osa äänistä on varmasti mun aiheuttamia mutta sulosta se on silti..

Nimiä ollaan viime päivinä paljon mietitty. Nyt on yksi hyvin vahva suosikki keksitty. Katotaan miten mieli muuttuu nimen suhteen seuraavien kuukausien aikana. Ollaan päätetty että nimi on kaikille yllätys ristiäisiin saakka. Eli en siitä täälläkään tämän enempää kirjottele.

21+0