Noniin, nyt on lomat lomailtu ja palattu hitaasti takaisin arkeen. Flunssa on lisännyt raskausväsyä sen verran että ei meinaa saada mitään aikaiseksi. Olin viime perjantaina ihan saikkullakin flunssan takia vaikka kuumetta ei ollutkaan, kun en väsymykseltä kyennyt tekemään mitään. Meinasin päivällä purskahtaa itkuun kun ajattelin kuinka oikea ratkaisu kotiin jäänti olikaan. Vaikka olin koko päivän löhöillyt ja nukkunut päikkäreitä en siltikkään ollut mitenkään huippu energinen ja yöuni alkoi painaa paljon ennen puolta yötä.

Jos kertailisin lomaviikon muistelmia. Eli viikko vietettiin rantalomaillen (raskausviikolla 21+1-22+1) ja kaikki meni tosi hyvin. Oli niin hyvä olo koko viikon, että raskaus unohtui taas vähän väliä. Ainut isompi asia mihin raskaus vaikutti lomaillessa oli tietysti että illallisilla jouduin jättämään viinin juomatta, mutta tätä isompi oli se että en päässyt sukeltamaan delfiinien kanssa. Siinä oli rajoitus että raskaana olevia ei päästetty veteen delfiinien kanssa. Kompensoin tämän menetyksen snorklailemassa muualla paljon, ja voi että miten lämpimässä, kirkkaassa vedessä lilluminen voi olla ihanaa!!

Kotona ennen lomaa alkaneet liitoskivut eivät onneksi kiusanneet matkalla, mutta ensimmäiset supistukset tunsin reissulla. En olisi muuten hoksannut supistuksia mutta maha kovettu ihan kovaksi ja tuntui kömpelöltä. Yhtään kipuja supistukseen ei liittynyt. Ja näitä supistuksia ei tullut kuin tokavikana päivänä kaksi ja siinä kaikki. Varmistin vielä loman jälkeen neuvolasta että ei syytä huoleen.

Matkalla ensimmäinen ulkopuolinen kommentoi minun mahaani. Supermarketin keski-ikäinen myyjäukko kysyi multa kun siirryin kassalle että syönkö kahden puolesta. Siis kukaan muu ei ole vielä kommentoinut mitään raskauteeni liittyvää, ilmeisesti mahani ei muitten mielestä ole vielä selkeä raskausmaha, vaikka mun mielestä se on ollut sitä jo vaikka kuinka kauan.

Vauveli oli aika rauhakseen matkan ajan. Sen verran kuitenkin sain aina potkuja ja myllerrystä että en huolestunut. Ilmeisesti reissussa oli vaan sen verran lämmin että pikkunen ei jaksanut myllertää ihan niin paljon kuin kotosalla. Vaikka on kotona olo päivissäkin todella suuria eroja potkujen suhteen. Niin ja matkan aikana pystyi helposti seuraamaan isoimpia potkuja mahan päältä kun röllötin bikineissä niin näin ihanasti kun koko maha pomppi kun Ruttu potki massussa.

Matkan voisi tiivistää muutamaan sanaan: aurinko, snorklaus, rentoutuminen ja RUOKA. Syötyä tuli aivan hirvittävästi. Vaikka en ihan kaikkea uskaltanut syödä, niin aina avoimin mielin ruokalistoja luin. Yritin parhaani mukaan noudattaa neuvolan ruokaohjeita myös reissussa, siinä määrin kun se oli mahdollista. Mutta vaikka rajoitinkin syömisiäni osittain niin viikon aikana tuhotun ruuan määrä oli valtava, ja kuinkas muutenkaan kun sunnuntai iltana tulimme kotiin niin pääsin maanantai aamusta ensimmäisenä neuvolaan punnitukseen.

Eli maanantaina, 22+2, oli kolmas neuvola käynti. Muuton takia neuvola+terkkari muuttui, mutta eipä sillä väliä. Nyt neuvola on muutaman sadan metrin päässä, mikä on tosi kiva! Neuvolassa sain Kelan-paperit äitiyspakkausta ja muita juttuja varten. Lähetin paperit heti tiistaina palkanlaskijalle kuka toimittaa ne eteenpäin. Mielenkiintosta nähä missä vaiheessa äitiyspakkauksesta tulee ilmoitus. Ihan hassu olo että nyt jo tulis pakkaus kun tuntuu että eihän se vauvakaan ole tulosssa vielä piiiiiitkään aikaan.. 

Muuten neuvolassa ei mitään erikoisempaa ollutkaan. Paino ja verenpaine olivat ottaneet hypyn ylöspäin, mutta selitin tämä terkkarille lomailulla ja ilmeisesti meni läpi kun hän ei siihen mitään kommentoinut. Hb oli vähän taas laskenut mutta kuuluu kuulemma asiaan tässä vaiheessa, eli luulisi sen seuraavaan kertaan olevan taas jo korkeampi. Sydänäänet kuuluivat tosi hyvin ja Ruttu potkaisi useamman kerran dobleria kun terkkari kuunteli ääniä.

Tässä vielä neuvola numeroin (suluissa edelliset luvut):

paino: 70.4kg, muutos 600g/vko (66.7kg)

verenpaine: 135/76 (113/66)

hb: 118 (122)

sf-mitta: 19 (ei mitattu)

syke: 145 (148)

Paino vähän pelästytti (eikä edes kovin vähää). Toki olin valmistautunut siihen että kaamea 70kg menee rikki, kun aluksikin oli painoa jo 64, mutta en ollut valmistautunut siihen näin nopeasti. Vähän kuitenkin rauhoitti kun luin Vau-kirjasta (sain sen nyt viimein) että juuri näinä edeltävinä viikkoina painon nousu on odottajalla hurjin, jopa 800g/vko. Eli ilmeisesti huonomminkin voisi mennä..

Seuraava neuvola ja eka neuvolalääkäri aika meni toukokuulle. Jotenkin tuntuu että sinne on hirveen pitkä aika, voisin käydä useamminkin tarkastuksissa mutta ilmeisesti ei tarpeen. Sokerirasitukseen olen yrittänyt soitella aikaa, mutta labraan saa todella huonosti yhteyttä. Yritys jatkuu taas huomenna.

Haikaranpesän synnytysvalmennuksista oli myös tullut kirje loman aikana. Valmennukset ovat kesäkuun alulla. Kättärillä järjestetään myös jotain muita vapaaehtoisia luentoja, mutta niihin osallistumista en ole kovin varma. Ne järjestetään aika huonoihin aikoihin työssäkäyvän kannalta.

23+2

p.s sorry, teksti on tällä kertaa normaaliakin sekavampaa. meinaa väsy painaa mutta halusin pinnistää sen verran että sain tänne edes jotain tekstiä matkasta+neuvolasta, vielä kun muistan niistä jotain...