Viikonloppuna tuli raskauden puoliväli täyteen! Tämä asia on minusta älyttömän vaikea ymmärtää. Maha on todella pieni eikä olo ole ollenkaan raskaana oleva. Useasti unohdan koko raskauden. Onkohan tämä ihan normaalia vai mitä se kertoo minun äititaidoista...?

Välillä tulee myös hieman epävarma olo koko touhusta. Että onkohan minusta tähän, mitä minä osaa pienelle vauvalle tehdä? Enhän ole juurikaan ollut tekemisissä vauvojen kanssa, hyvä kun tunnistan sellaisen kun näen. Entäs meidän muu elämä, järkkyykö kaikki kun vauva tulee. Entäs jos en "osaakkaan" rakastua vauvaan kun saan hänet syliini.. Ja kaikkia muita epäileviä asioita nousee välillä mieleen. Onneksi mies on hyvin rauhallinen asian suhteen. Hänellä ei ole ollenkaan paniikki ajatuksia, tai muita ihmetyksiä. Onneksi toinen on tuolla linjalle. Enhän toki vauvaa enää antaisi pois tai mitään, mutta välillä vain epäilyttää koko tilanne. Ehkä nämä olot tästä tasautuvat kun muistan koko ajan olevani raskaana ja tunnen oloni myös raskaana olevaksi.

Pyörin usein peilin edessä peilailemassa mahaani eri vaatteissa. Välilä maha todella näyttää ihanalta vauvamahalta, välillä tuntuu että olevan vain pökkelö valas. Muutenkin usko omaan ulkonäköön on ollut viime ajat aika alhaalla. Tuntuu että koko ajan näytän räjähtäneeltä ja paksulta.. Huh, kun on suuuuuria ongelmia elämässä..

Mahakuvia minun on pitänyt laittaa mutta kun ei ole oma tieska toiminnassa niin ei onnistu. Mahakuvia on kyllä otettu viikottain että lisään niistä jonkin koostegallerian kun tietotekniikka toimii. Mahakuvia kun katselee niin itsekkin pystyn huomaamaan että on siinä vatsan seudulla jotain tapahtunut, että en aina ole ollut näin pönäkkä.

Vauvan potkut tuntuvat jo joka päivä. Jotkut päivät ovat selkeästi rauhallisempia kuin toiset, mutta silloinkin saan muutaman iltamuksauksen. On ihanaa että mies pystyy myös tuntemaan potkut! Rakenneultrassa kätilö kertoi, että istukka on kohdun etuseinässä, joten tästä syystä potkut tuntuivat mulla varsin myöhään. Mutta kuulemma istukka on ihan tarpeeksi ylhäällä joten se ei vaikuta synntykseen.

Eilen varasin synnytyspaikan! Älyttömän hurja ajatus että raskaus on juuri ylittänyt puolen välin ja nyt jo varataan synnytyssalia. Eilen oli vielä huonoksi onneksi koulutuspäivä joten oli HIUKAN vaikea päästä puhelimeen juuri niinä tunteina jolloin soittoaika oli. Mutta kun soittoaika päättyi klo.13, pääsin vähän yli yksi 20minuutin jonottamisen jälkeen läpi. Sain varattua meille paikan Haikaranpesään. Haikaranpesän edellyttämät valmennukset ovat kesäkuun alkupuolella ja silloin varataan aika myös oman kätilön tapaamiselle. Toivottavasti meijän vauva päättää tulla maailmaan hiljaisena päivänä niin todella mahdutaan tuonne synnyttämään ja saataisiin perhehuone. Perhehuone on se minkä TODELLA haluaisin! Se olisi mulle tosi tärkeä asia! Katsotaan miten käy.

Sunnuntaina on sitten reissuun lähtö. Lähdemme viikoksi lämmittelemään etelään. Meitä lähtee isompi porukka, mikä on tosi kiva. Tietenkään minun osallani reissu ei ole mitenkään hurja, joten rentoutuminen on tällä hetkellä nro.1 asia. Samoilla linjoilla on mies,ihan vaan jalkansakkin takia. Keppejä hän ei enää tarvitse, mutta kävely on aika hidasta.

Toivottavasti ehtisin vielä pienen päivityksen tekemään ennen reissuun lähtöä, mutta epäilys on suuri. Joten todennäköisesti palailen reilun viikon päästä asiaan ja kertoilen miten meidän pikkanen reagoi ekaan lentomatkaansa.

20+5