OHO, viime kirjotuksesta onkin ehtinyt hurahtamaan ja pari viikkoa! Tämä kotilomailu on niin kiireistä aikaa että ei ehdi päivittelemään.

Kirjotusten puute johtuu ehkä enimmäkseen kyllä siitä että raskausrintamalla on erittäin tasainen vaihe. Ei mitään erikoisia tapahtumia eikä merkillisiä oloja suuntaan tai toiseen.

Tärkeimmät viime viikon tapahtumat oli viime tiistaina ja tänään Haikaranpesän synnytysvalmennukset. Ensimmäinen käsittely synnytystä ja tämän päiväinen elämää synnytyksen jälkeen. Ensimmäisellä kerralla ei juurikaan mitään uutta tietoa tullut, mutta ok olo jäi käynnistä. Tämän päiväinen valmennus minusta oli kuitenkin parempi. Sielä käytiin ihan konkreettisesti läpi vauvan hoitoon liittyviä asioita. Kyllähän samat asiat sitten kerrataan tarkemmin kun vauva on tullut maailmaan, mutta tosi kiva että niistä puhutaan jo etukäteenkin jotain.

Valmennuksissa ehkä parasta oli se että pääsi käymään sairaalassa. Päästiin näkemään yksi synnytyshuone ja erilaisia potilashuoneita. Toivon NIIIIIN sormet ja varpaat ristissä että saataisiin perhehuone. Toisaaltaa isompi toivomus kyllä kohdistuu siihen että sairaalaan mahtuisi synnyttämään silloin kun aika tulee, koska molempien valmennusten aikana sairaalassa oli sulku päällä. Eli ilmeisesti kiirettä pukkaa sieläkin.

Tällä kertaa näimme käytävillä ja meille käytiin myös esittelemässä ihan tuore vauva. Voi suloisuus kun toiset voivat olla niin pieniä! Viime viikkoisen käynnin aika taas "kurssihuoneeseen" kuului synnytyssaleista välillä huutoa. Ehkä oon pimee, mutta mun mielestä se oli yksi viime viikkoisen valmennuksen kohokohtia. Asiaan  tulee vähän konkretiaakin mukaa kun kuulee miltä se synnytys oikeasti tuntuu.

Viime viikonlopun olin reissussa kun vihdoin ja viimein oli kaverini polttarit, mitä olemme toisen kaason kanssa stressaten järjestäneet. Ilmeisesti mun vanhemmat olivat ainakin ihan hädissään kun lähdin yksin( eli ilman miestä) pois kotikaupungista, ja kaiken lisäksi vielä autolla. Kyllä itseäkin vähän mietitytti kun kävin toisessa kaupungissa nukkumaan, että toivottavasti nyt ei ainakaan tänä yönä mitään ala tapahtumaan.

Eipä mulla kyllä missään vaiheessa oo ollu semmosta oloa että tää vauveli kovin ajoissa täältä ulos tulis. Oma veikkaus on että tosi lähelle laskettuaikaa mennään jos ei jopa yli.

Olo on näin kotona ollessa ollut tosi hyvä. Läheskään joka päivä ei enää edes tule supistuksia. Liitoskipuja välillä on, varsinkin yöllä kun nousee vessaan. Ja se mikä tuntuu ilkeelle on vauvan pää/nyrkit alapäässä. Ihanaahan se on kun toinen liikkuu ja ilmottelee itestään mutta tykkään enemmän ylämahaan kohdistuvista liikkeistä. Selkeitä potkuja on tullut viime viikkoina tosi harvoin, liikkeet ovat enemmän sellaista puskemista. Välillä pidän jo kädellä vastaan kun tuntuu että vauva yrittää pakittaa pepullaa mahasta läpi.

Näiden lisäksi nyt läpi päivinä on alkanut sormet olemaan aika turvonneet. Vaikka kesähelteistä vasta odotellaan.

34+3