Otsikossa tärkemmät kuulumiset. Viimeiset päivät ovat tuoneet mukanaan pahoinvoinnin ja nälän. Ruoka pitää nälän hetken poissa, minkä jälkeen tuntuu taas samalta kun pidemmän (ruuattoman) ryyppyreissun jälkeen; öllöttää ja maha tuntuu ammottavan tyhjyyttään.
Pitää varmasti hiukan alkaa miettiä mitä syö, jos tätä syöppöily kautta kestää kauankin. En muuten kehtaa mennä edes ensimmäiseen neuvolaan (vasta rv9) jos olen siihen mennessä jos kerännyt hyvän vararavintokerroksen.
Pahoinvointia ei esikoisen kanssa juuri ollut, joten pienellä jännityksellä seuraan mitä nyt on luvassa. Nyt on kuitennkin vasta 6+0 menossa, eli useampi viikko vielä alkaa kärsiä pahoinvoinnista. Nyt näyttäisi siltä, että pahoinvointi nostaa päätään vasta iltapäivällä klo16 jälkeen eli aivan aamupahoinvoinniksi tätä ei voi kutsua.
Loppuviikosta on varhaisultra. Jännittää ja samalla olo on todella malttamaton. Ihana saada joku varmistus raskaudesta. Vaikka eipä se mahdollista keskenmenoa estä vaikka ultrassa käykin, mutta tuopahan hieman mielenrauhaa.
Pelkään tällä kerralla keskenmenoa paljon enemmän kuin esikoisen kohdalla. Tuntuu, että kun esikoinen sai alkunsa niin nopeasti ja hänen odotuksen ja tämän astisen elämän kanssa kaikki on mennyt niin hyvin, että nyt olisi sitten "huonon tuurin " vuoro.. Turhahan tällaista on ajatella, mutta minkäs sitä ajatuksilleen voi..
Pitää varmasti hiukan alkaa miettiä mitä syö, jos tätä syöppöily kautta kestää kauankin. En muuten kehtaa mennä edes ensimmäiseen neuvolaan (vasta rv9) jos olen siihen mennessä jos kerännyt hyvän vararavintokerroksen.
Pahoinvointia ei esikoisen kanssa juuri ollut, joten pienellä jännityksellä seuraan mitä nyt on luvassa. Nyt on kuitennkin vasta 6+0 menossa, eli useampi viikko vielä alkaa kärsiä pahoinvoinnista. Nyt näyttäisi siltä, että pahoinvointi nostaa päätään vasta iltapäivällä klo16 jälkeen eli aivan aamupahoinvoinniksi tätä ei voi kutsua.
Loppuviikosta on varhaisultra. Jännittää ja samalla olo on todella malttamaton. Ihana saada joku varmistus raskaudesta. Vaikka eipä se mahdollista keskenmenoa estä vaikka ultrassa käykin, mutta tuopahan hieman mielenrauhaa.
Pelkään tällä kerralla keskenmenoa paljon enemmän kuin esikoisen kohdalla. Tuntuu, että kun esikoinen sai alkunsa niin nopeasti ja hänen odotuksen ja tämän astisen elämän kanssa kaikki on mennyt niin hyvin, että nyt olisi sitten "huonon tuurin " vuoro.. Turhahan tällaista on ajatella, mutta minkäs sitä ajatuksilleen voi..
6+0
Kommentit