Ompas se lomalaisella kiireistä kun ei tärkeistä asioista ehdi edes oikeana päivänä kirjoittaa..

Eli eilen, tiistaina 5.1, meillä on np-ultra. Jostain syystä sain maantantai illaksi ja tiistai aamuksi muodostettua itelleni kauhean jännityksen/paniikin ultraa kohtaan. Sitä ennen odotin ultraa vain innolla. Noh tiistai aamusta kädet täristen lähdin kohti sairaalaa missä ultra tehtiin. Oltiin sovittu että minä meen sinne hyvissä ajoin kun ohjeessa oli että pitäisi olla paikalla noin 15min. ennen tutkimusta. Mies taas täsmäisi tasan kympiksi jolloin aika oli, että hänen ei tarvitsis lintsata liian kauaa töistä. Noh, minä olin 'hieman' ajoissa paikalla, heti puol kymppi.. Ehdin sitten sielä vielä odotushuoneessa panikoida, että mies ei ehdi ajoissa ja joudun menemään ultraan yksin ja jollain konstilla viivästyttämään kätilöä että mies ehtii. Mutta kaikki panikointi oli turhaa, mies ehti hyvin ja ultrassakin kaikki näytti hyvältä.

Kätilö oli todella mukava. Ultratessaan hän pysätti kuvan aina välillä ja selitti mikä ruumiinosa on mikin ja mitä eri asiat tarkoittavat. Tuntui hyvältä kun ammattilainen katseli vauveliamme tarkkaan ja selitti vielä meillekkin että missä mennään. Sielä meidän pieni nukkui kädet pystyssä. Jossain vaiheessa kätilö paineli mahan päältä että saisi vähän liikettä aikaseksi saadakseen paremman kuvakulman niskaturvotusta varten. Siihen pieni ei paljon reakoinut, kipristeli hieman itseänsä ja jatkoi unia. Eli ei kovin riehuja tyyppi; ainakaan vielä..

Ensin kätilö ultrasi alakautta, ja sen jälkeen mahan päältä mistä näkyi myös todella hyvin. Vatsan päältä ultratessa kätilö sain oikeanlaisen kuvakulman niskaa ajatellen. Turvotusta oli 1,1mm eli kuulemma ihan normaali. Virallinen riskilukema saadaan kun he arvioivat veri+ikä+turvotus -jutut, tulos soitetaan minulle viikon-kahden kuluessa jos lisätutkimuksiin joudutaan ja jos kaikki on kunnossa niin ilmoitus tulee kirjeellä kahden viikon kuluttua. Sellainen vaikutelma jäi kätilön puheista että aika epätodennäköistä olisi että lisätutkimuksiin joudutaan.

Oli kyllä ihana päästä katsomaan taas omaa pikkaista. Raskaus alkaa pikkuhiljaa tuntumaan konkreettisemmalta ja vauva tärkeämmmältä ja rakkaammalta! Mies ei mitenkään hihkunut ultrassa käynnistä mutta kädestä piti ulrauksen ajan ja silminnähden oli iloinen kuvien ja vauvan katselusta. Onhan tämä hänellekkin tietysti iso asia mutta hän enemmänkin odottaa vain heinäkuuta jolloin vauva tulee maailmaan ja miettii taloudellisia ja muita asioita kun minä hihkun tästä raskausvaiheesta.

Ultran jälkeen kävin antamassa verinäytteen labrassa riskilaskentaa varten. Siinä ei mennyt kuin sekuntti. Oli kyllä kiva päästä vähän katselemaan tulevaan synnytyssairaalaan ja nähdä kun perheet kantoivat uunituoreita perheenjäseniään ulos sairaalasta -voi miten ihminen voikaan olla niin pieni!<3

Ultraan mennessä oli menossa 11+2, mutta pois tullessa 11+3, eli laskettuaika varhaantui yhdellä päivällä. Koon mukaan vauva olisi ollut 11+5, mutta jostain syystä kätilön kone alensi laskettua vain päivällä. Noh olihan vaavi varhaisultrassakin 9+0 kokoinen vaikka menkkojen mukaan oli vasta 8+4. Kätilö kommentoi laskettuunaikaan vain että se ei ole parasta ennen päivämäärä, että ei ole väliä mikä päivä papereissa lukee.

Sairaalasta päästyä piti soittaa äitille ja iskälle hyvät uutiset. He tiesivät että ultra oli aamusta joten tykkäsivät kun ilmoitin samantien tuloksen. Ultra uutisten jälkeen lähdin suoraan kauppoihin. Olin päättänyt että nyt haluan ostaa vauvelle joitain kun kaikki näyttää olevan kunnossa. Aikaisemmin en ole vielä hankkinut mitään. Kaupasta löytyi pikku prinsessan mekko ja unisex potkuhousut. Olisin halunnut ostaa joitain ihanaa niin tyttö kuin poikavauvalle mutta en löytänyt mitään ihanaa poikajuttua. Näiden lisäksi ostin kirjan: Vauvasta Leikki-ikään.

Nyt sitten hyvillä mielillä eteenpäin raskaudessa. Loppuun vielä tuorein kuva meidän Rutusta!!! <3<3<3

 

 

11+4