Hiukan on aikaa vierähtänyt viime päivityksestä. Väsymys, kiire ja laskuus suurimpina syyllisinä. Ei sitä raskaana, työsskäyvänänä pienen vauhtivillen äitinä niin hirmuisesti riitä energiaa mihinkään "ylimääräiseen" (=kaikkeen kivaan mitä oikeasti haluaisi pyykinpesun tilalla tehdä).

Tämä kakkosen odotus etenee toivotulla tavalla, eli raskaana ollaan edelleen ja ollaan siirrytty jo toiselle kolmannekselle (nipin napin, mutta silti). Np-ultrassa on käyty ja kaikki näytti olevan hyvin, ja verikoe tuloksetkin puhuivat tämän puolesta. Ei kohonnutta Down riskiä.
Ultrauksen ajan pikkukaveri viuhtoi koko ajan ja lopuksi iski vielä hikka. Huvittavan näköistä, kun koko pieni ihmisen alku nytkähti ilmaan.

Alun ällötys ja huonovointisuus on taidettu jo selättää. Voin paikoitellen todella huonosti, mutta oksentaa ei tarvinnut. Ja töissä pystyi olemaan koko ajan. Raskauspahoinvointia taisi pahentaa muut meneillään olleet vatsaoireet, lietsoivat sitten toinen toisiaan. Nyt alkaa tuntumaan jo ihan hyvälle, vaikka ei koko ajan jotain söisikään. Yksi huomio kakkosen odotuksessa verraten esikoisen odottamiseen oli se pahoinvoinnista kärsiessä, että ihan milloin vain ei voi syödä. Esikoinenhan haluaisi juuri ennen ruoka-aikaa myös jogurttia jos äitikin syö, joten ratkaisin tämän siirtymällä piiloon syömään. Haasteellista, mutta onnistui..

Töissä en ole vielä virallisesti ilmoittanut raskaudesta (katsoin juuri että esikoisesta ilmoitin tällä viikolla), mutta lähimmät työkaverit kyllä jo tietävät. Liian paljon ollut kaikkia iltakekkereitä, että juomattomuus ei ole mennyt läpi. Aion kuitenkin vielä säästää virallista ilmoitusta hieman, kun on vähän hässäkkää töissä menossa joten katson paremmaksi piiloutua vielä toistaiseksi telttoihin.

Maha alkoi heti alkuraskausta turvota hurjaa vauhtia, jolloin ajattelin että minusta tulee valtava tankkeri ennen puolta väliä, mutta tuntuu että nyt on pienempi maha kuin esim. 3-4vko sitten. Ilmeisesti alussa oli niin hirmuisesti turvotusta, ja nyt alkaa nousta sitten oikea maha esiin. En mattaisi odottaa, että saan kunnon vauvamahan!

Ja liikkeitä olen alkanut jo odottamaan. Esikoisesta tuntui 17+ viikolla, ja silloin ne oli heti selkeitä tömähdyksiä, ei mitään kuplia, joten ajattelin että kohta voisi jo tuntua jotain. Ehkä toive ajattelua...

Ihanaa meille tulee ensi vuonna toinen vauva!!
13+2