Nyt on kyllä aikamoinen väsy vaihe menossa (mistä pitää päästä valittamaan). Eilen illalla meinas puskea läpi eka mä-en-jaksa-mitään-itkukohtaus. Sain kuitenkin rauhotettua itseni enkä turhaan alkanut riehumaan. Vaikka olenkin raskaana ja periaatteessa oikeutettu tällaisiin kohtauksiin, niin nyt kun toinen on jalkapuolena kotona kipulääkkeillä pumpattuna niin tuntuu vähän väärältä jos minä alan vikistä.. Varsinkaan kun mitään ei oikeesti ole huonosti.. AAAAHHH.... Itseä meinaa vaan vähän keittää välillä. Vaikka ei saisi. Pitäisi olla oikea tyyneyden perikuva, että vauvalla olisi stressivapaa kasvualusta. Noh, ehkä se useimpina päivinä ainakin on.. Eikös se riitä...??

Välillä vaan tuntuu, että nyt on niin monta rautaa tulessa että mihinkään ei ehdi keskittyä niin hyvin että voisi siitä kyseisestä asiasta nauttia: raskaus, pakkaus, muutto, remppa, miehen jalkaleikkaus, kaverin hää/polttarisuunnittelut jne...Huuuhhh.. Noh, vielä puoli vuotta sitten olin turhautunut kun mitään ei tapahtunut, joten ei mikään ole koskaan hyvä.. (niin ja tietystikkin toi lumikin kiukuttaa!!! toi lumen paljoushan on IHANAA, mutta mutta sielä rämpiminen ja sen vaikutus julkiseenliikenteeseen vaan välillä ottaa päähän.. kiukku-santtu on liikkeellä)

Noh, ehkä tästä taas rauhotun kun olen saanut purkaa. Yritän kanssa päästä tänään piiiiiiiiitkästä aikaa salille jumppaan, ehkä sekin vähän rauhottaa kun pääsis touhuamaan jotain omaa juttua ja ei tarttis miettiä mitään. Jos saan itseni töitten jälkeen raahattua jumppaan niin on ihan mielenkiintosta nähdä miten sielä pärjään. Että miten paljon raskaus vaikuttaa jaksamiseen, ja tuleeko jotain huippaukohtauksia tai muuta mukavaa..

Jee, huomenna on fysioterapeutin tunti. Selkäoireita ei onneksi vielä ole. Jotain jäykkyyttä oon viime päivinä huomannut mutta se saattaa olla vaan viime viikonlopun huonosti nukuttujen öitten seurausta.

15+3