Luin äsken läpi blogini alkupään kirjoituksia esikoisen odotuksen alkuviikoista. Sama tuntemuksen löytyivät sieltäkin, mitkä nyt pyörii päässä: "Voinko olla raskaana kun missään ei tunnu mitään??"

Tähän mennessä olen tehnyt 2 testiä. Molemmista tuli suht selkeät viivat, ei kuitenkaan mitään huippu tummia. Tosin tein kummatkin aika aikaisilla viikoilla (varsinkin esikoiseen verrattuna). Esimmäinen testi 3+5 ja toinen 4+0. Minulla on nyt ollut paljon lyhyempi kierto kuin ennen esikoista, joka hiukan selittää aikaista testaamista.

Selvin merkki raskaudesta (kun ei lasketa menkkojen poisjääntiä) on mahan turvotus. Maha on ollut jo viime ja tämän viikon valtava pallo ruokailin jälkeen ja iltaisin. Tuntuu jotenkin jopa hölmöltä, että miten nyt jo (rv5+4) voi olla niin valtava pallomaha, mitä se iltaisin on. Saas kattoa mihin asti asia pysyy työkavereilta salassa, kun lounaan jälkeen alan muistuttamaan ilmapalloa.

Raskausuutinen ei ole tälle kertaa pysynyt ihan yhtä hyvin salassa kuin esikoisen kohdalla. Olen joutunut kertomaan jo yhdelle työkaverille ja miehen siskolle. Mielestäni jouduin paljastamaan uutisen aivan liian aikaisilla viikoilla, mutta asia olisi tullut kuitenkin selville kun alkoholi-iltamat oli edessä. Molemmat lupasivat pitää salaisuuden ja elää kuin eivät asiaa tietäisikään.

Ensi viikolle olen varannut varhaisultran. Viikkoja pitäisi silloin olla kasassa 6+3, eli paria viikkoa aikasemmassa ollaan liikkeellä kuin esikoisen varhaisultran kanssa. Nyt kuitenkin tuntuu, että haluan päästä heti katsomaan mikä mahassa on tilanne, kun en usko että tämä pysyy kauaa salassa (liikaa sovittuja tapahtumia kalenterissa). Ainut ongelma varhaisultran kanssa nyt on se, että minne me esikoinen siksi aikaa laitetaan. Saan hänet ehkä siskolleni hoitoon, mutta minkäs valkoisen valheen hänelle keksin, miksi hänen tulisi olla hoitotäti...

Iloisin ja malttamattomin fiiliksin edetään. En muistanutkaan kuinka tuskaisen hitaasti ensimmäiset raskausviikot ja -päivät etenevät...

 
5+4