Tasan kaksi kuukautta laskettuun aikaan. Välillä tulee nyt jo haikea olo, että kohta tästä ihanasta mahasta joutuu luopumaan. Sitten seuraavana hetkenä alkaa kaikki pikku kränät mitä kasvava maha aiheuttaa niin suru hälventyy hiukan. Vielä en voi sanoa että malttamattomana odottaisin oman pikkaisen tapaamista, mutta uskon että siihen vaikuttaa se että edelleen on erittäin vakea ymmärtää koko raskautta.

Huomenna aamusta olisi sitten Kättärillä extra ultraus. Yllättävän rauhallisin mielin olen edelleen. Eilen illalla googlettelin, että mitä sen sydämen lyönnin välistä jäänti voisi tarkoittaa. Se vähä mitä löysin niin näyttäisi että vauvalta ei puutu yhtä lyöntiä vaan kaksi lyöntiä tulee niin tiheästi että siihen jää vaan pidempi aika ennen kuin seuraava lyönti taas tulee. Ns. lisälyöntisyys taisi olla asian nimi. Jos asia on näin, niin hädän ei pitäisi olla kovin suuri. Ilmeisesti monella tämä paranee jo raskaus aikana ja vaikka se jäisikin vauvalle niin siitä ei pitäisi olla vaaraa.

Ehkä on kuitenkin parasta odottaa huomista lääkärinlausuntoa eikä tehdä omaa google diaknoosia.

Itsellä on tänään taas olo ollut aika vaikea. Alaselkä alkaa olemaan aika solmussa. Eilen olin kavereitten kanssa pari tuntia kahvittelemassa, niin sen jälkeen piti ilta kotona jumppailla että sai selkää taas kuntoo istumisen jäljiltä. Eli siitä voi päätellä että tänään ei oo töissäkään ollut kovin ihanaa.

Mitään kovin suurta fyysistä kipua selkä ei aiheuta mutta se on vain erittäin ikävän tuntuinen. Välillä selästä lähtee pakaraa pitkin takareiteen ns. salama, mikä tuntuu vielä vähemmän kivalta.

Katselen mitä huominen lääkäri sanoo ja miltä olo tuntuu, niin jään kyllä kohta aika hepposin perustein saikulle.

31+2